lauantai 19. marraskuuta 2016

Kaikenlaista


Moikka! Tässä on ollut viime aikoina vähän kaikenlaista, joten koneella ei ole tullut vietettyä lainkaan aikaa. Pahoittelen, että blogien esittely -postaus on viipinyt julkaisemattomana sekä keskeneräisenä. Koetan saada sen viimeistään ensi viikolla tehtyä ja pikkuhiljaa palailemaan postausten tekemiseen.

Kiitos, jos ymmärrät

maanantai 7. marraskuuta 2016

Unelmia


Ihmiset ovat kautta aikain unelmoineet. Vanhetessa unelmat muuttavat muotoaan ja lapsuuden unelma-ammatti prinsessa ei ehkä enää tunnukkaan kovin realistiselta. Aikuisten haaveet ovat usein toteuttamiskelpoisia ja arkisia - satumaailma on aikoja sitten tuhottu ja elämän pimeämpi puoli noussut esiin. Haaveet voivat olla pieniä tai isoja - toteuttajansa näköisiä.

En kovinkaan kauaa joutunut pohtimaan, mitä elämältäni haluan - siis mistä unelmoin. En ole lyönyt lukkoon kaikkia unelmiani, mutta onneksi ei edes tarvitse. Niitä tulee lisää, osa menettää merkityksensä tai sitä yhtä tavoitetta kohti taistellaan koko ruumiin ja sielun voimin. Tärkeintä kuitenkin on unelmointi, sillä unelmat ovat mahtavia voimavaroja.


Opiskelupaikka. Valmistun keväällä ylioppilaaksi (toivon mukaan). Tarkoituksena olisi heti syksyllä jatkaa opintoja. Haasteena on koulutusohjelmaan valikoituminen, sillä vuosittain kyseistä alaa pääsee opiskelemaan vain 40 innokasta opiskelijaa... Lukemalla tuon alan pääsykokeisiin ei ole mitään mahdollisuutta osallistua kyseisellä materiaalilla muihin pääsykokeisiin. Oljenkorreksi nostan ammattikoulun yo-pohjaisen lähihoitaja koulutuksen. Menemällä ammattikouluun en menetä ensikertalaispisteitäni ammattikorkeaan enkä toisaalta hukkaa aikaani olemalla työtön. Tämä himoitsemani koulutus on rikosseuraamusalan sosionomi.

Oma koti. Oon lokakuun tokasta päivästä alkaen etsinyt asuntoa eikä vieläkään oo tärpännyt. Mulla on lukemattomia syitä, miksi haluan kotoa muuttaa enkä kestä, jos joudun odottamaan vielä monta kuukautta.. Tällä kertaa vuokra-asuntoa haen yksin, mutta raksun kanssa alamme hakea asuntoa luultavasti jossain vaiheessa ensi vuotta. Kohta ei siis mulla oo enää järkeä edes muuttaa ellen saa piakkoin myöntävää vastausta. 


 Perhe. Oman perheen hankkiminen on mulle tosi tärkeätä ja haaveilen miltein päivittäin siitä. Monien mielestä olen vielä aivan liian nuori ja elämän tilanteenikaan ei ole paras mahdollinen. Hyvänä vastapainona mun malttamattomuudelle on raksu, sillä hän ei tohdi kiirehtiä tärkeiden päätösten edessä. Ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettua etteikö hän suostuisi ennen kuin täytän 30 vuotta ;)!

Työpaikka. Työltä toivon mielekkyyttä ja omien olemassa olevien kykyjen kehittämistä. Toki nykyisin harvan kohdalla tämä toteutuu, mutta onneksi suhtaudun tulevaisuuden työelämään optimistisesti. Erityisesti haluaisin tulevaisuudessa keskittyä auttamaan nuoria, joilla on ongelmia elämässään. Mielestäni "haaveammattini" on tärkeä, sillä nuoret ovat tulevaisuuden toivo ja heidän paha olonsa heijastuu ympäröivään yhteiskuntaan.


Lemmikki. Kilppari ja bordercollie on mun listan kärkisijoilla, mikäli jonain päivänä otan vastuulleni lemmikkieläimen/-eläimiä. Kilpikonna olisi aluksi kaikkein varmin ratkaisu, sillä se on helppohoitoisempi ja ei vaatisi niin paljon aikaa verrattuna koiraan. Ainoa mutta tässä asiassa on se suostuuko toinen osapuoli ratkaisuihin, sillä lemmikkieläimen tulee päästä kotiin, jossa se on haluttu ja sitä hoidetaan hyvin. Rakkaani on enemmän innostunut kaloista, hyönteisistä ja sen sellaisesta...

Tatuoinnit. Lapsena en pitänyt tatuoinneista. Hieman vartuessani ymmärsin niiden olevan taidetta, kuvastavan elämän polkuja, merkityksellisiä kohtaamisia, olevan toiselle ihoa koristeleva koru tai status-symboli.  Henkilökohtaisesti ammennan tatuointi-ideat eletystä elämästäni ja mietin, millaisessa muodossa haluan niiden muistuttavan mua elämän tärkeistä asioista. Alkuun suunnitteilla oli vain yksi tatuointi, mutta ajankuluessa olen useampaa ideaa alkanut hauduttelemaan.

Australian matka. Once in a lifetime -kokemus. Kun joskus matkustan Australiaan vietän siellä kerralla hieman pidemmän jakson mm. kuukauden. Matka saattaa tapahtua vaikkapa eläkeiässä, mutta mitäpä tuosta. Silloin on ainakin aikaa touhuta ja rahaakin luultavasti säästössä jo jonkin verran. Suurkaupungit ja pikkukylät, upeat auringonlaskut  kengurut, hiekkarannat - mitä muuta unelmien lomamatkalta voi kaivata!

Terveys. Olisi ihanaa, että perheenjäsenet ja läheiset selväisivät ilman mitään hankalia terveysongelmia ja eläisivät pitkän elämän terveinä. Toivon myös, että jonakin päivänä saan selätettyä omat mielenterveydelliset ongelmat ja saisin elää onnellista ja iloista elämää aidosti hymyillen.


Harrastus. En osaa vielä kutsua bloggaamista kunnolliseksi harrastukseksi, koska oma koneeni ei lainkaan toimi eikä kameranikaan ole mikään verraton vehje. Toivoisin kovin saavani hankittua edes oman läppärin, sillä postauksien rustaaminen kirjaston tai vanhempien koneella ei oo mun mukavuusalueella. Toisaalta bloggaamisen lisäksi haluisin jonakin päivänä jonkim liikuntaharrastuksen, joka kehittäisi kuntoa ja mahdollistaisi monipuolisen harjoittelun!

Kihlat & häät. Miljoonien tyttöjen ja naisten tapaan haluan mennä sen oikean kanssa jonakin päivänä kihloihin ja mahdollisesti naimisiin. En unelmoi suurista ja prameista häistä, pikemminkin meidän näköisistämme. Maistraatti vihkiminen onneksi mahdollistaa hyvin vapaamuotoisen avioitumisen ja on mahdollista kutsua vain ne lähimmät ystävät. Hääjuhla voi sitten olla suurempi.

Mistä unelmoit tällä hetkellä ja mitkä unelmasi ovat jo toteutuneet? 

torstai 3. marraskuuta 2016

Letut


Pari iltaa takaperin paistoin iltapalaksi lettuja. Letut on siitä kiva, että ne sopivat vähän joka aterialle riippuen täytteestä. Lettujen terveellisyys on mainio puoli tässä herkussa. Makua saa muutettua pienellä fiballa suussa sulavammaksi - vaniliinisokerilla! Tylsin vaihe on paistaminen, joka vie ihan älyttömästi aikaa. Montaa lettua ei tarvitse syödä, kun maha jo täyttyy mukavasti.

Ohjeet

5dl maitoa
1 kananmuna
1,5tl vaniliinisokeria
1tl suolaa
Loraus rypsiöljyä
2,5 dl vehnäjauhoja



Kaunista annosta lautasella ei ole, sillä näiden kimppuun hyökättiin miltein heti :D Ehkä ensi kerralla sitten...Kuinka yleensä täytät oman lettusi?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Lähikuva (MakroTex-haaste)


MakroTex-haasteeseen voi käydä osallistumassa Pieni Lintu nimeä kantavassa blogissa. Tällä viikolla teemana on lähikuva ja ensi viikolla päävärit. Haasteeseen on mahdollista osallistua viikon ajan jättmällä linkin blogitekstin lopussa olevaan, sille varattuun paikkaan.

Osallistuin viimeksi MakroTex-haasteeseen heinäkuussa, joten siitä on jo aikaa! Viime yön ja aamun aikana täällä Etelä-Suomessa tuprutteli lunta hiljakseen. Ei voi kuitenkaan sanoa ensilumen sataneen, sillä ei maassa ole sentin mittaista kerrosta lunta. Maisemat ovat täysin erilaisia, mutta eivät suinkaan rumempia.Taianomaisuus, uuden alku ja kynttilän loimu - näistä marraskuu on rakennettu.



    

Onko kotikulmillasi satanut ensilumi? Odotatko jo joulukuuta ja minkä takia? Ps. muista linkata blogisi linkkaa blogisi postaukseen ja voit saada ilmaista mainosta blogillesi ;) !

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Linkkaa blogisi


Moikka!

Pitkin syksyä blogeissa on pyörinyt linkkaa blogisi postauksia. Päätin nyt lopulta itsekkin sellaisen julkaista, sillä nykyään on työn alla löytää mielenkiintoisia blogeja tuolta bitti-avaruudesta. Kaipaisin yksinkertaisesti lukulistalleni täytettä, mutta tässä samalla myös oma blogini saa mainosta. (Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hehe :D)


Ohjeet

  • Blogin linkkaaminen 30.10 - 10.11.2016 on sallittua. Ajallaan linkatuista blogeista valitsen suosikkini ja niistä teen erillisen postauksen. Ilmoitathan erikseen, mikäli banneriasi ei saa postaukseen kopioida tai blogisi esitellä!
  •  Jätä kommenttiin blogisi linkki, kuvaile sen sisältöä ja mielellään itseäsi :) Blogin sisällöllä ei ole väliä, olen avoin uusille mahdollisuuksille.
  • Sinun ei tarvitse olla blogini lukija. Olisi kuitenkin mukavaa, jos jättäisit blogiini kommentin/ antaisit kehitysideoita minulle. Lukijaksi liittyminen ei ole kuitenkaan kiellettyä ;)

tiistai 25. lokakuuta 2016

Merkitykselliset kirjat


Pitkästä aikaa päätin osallistua Kivemman blogin organisoimaan #Listahaasteeseen. Lokakuun aiheena on 5 merkityksellistä elokuvaa/kirjaa. Päädyin kertomaan kolmesta vaikuttavasta kirjasta, sillä nuorempana olin melkoinen lukutoukka (eikä nyt ollut tarpeeksi aikaa kertoa viidestä). Yhä tänäkin päivänä rakastan kirjoja, lukemista ja kirjoittamista, lukio-opintojen vuoksi harrastus vain on jäänyt vähemmälle. Kirjat tarjoavat lukijalle huomattamasti monipuolisemmat mahdollisuudet luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön - valmiita ratkaisuja ei ole...

Kirjoissa mua viehättää tunteisiin vetoavat, vaikeat ja yllättävät teemat. Pinnalliset kirjat ei oo mun juttu, kaipaan kirjalta jotain enemmän. Nyt aion esitellä kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen - tavalla tai toisella. Itseäni eniten yllätti se, että valitsemani kirjat ovat julkaistu yhdeksänkymmenen vuoden sisällä. Tunteiden kirjo on kirjoissa laaja, mutta kaikki yhdistää ajankohtaiset teemat ja kyyneleitä kirvottavat tapahtumat.

Anne Frank -  Nuoren tytön päiväkirja (1947)

 

Kirja joka kaikkien tulisi lukea! Kerronta on ajatonta ja voin hyvin kuvitella, kuinka tänäkin päivänä sodan runtelemassa Lähi-Idässä perheet pakenevat henkensä edestä ja heidän ainoa toive on sodan päättyminen. Annen ajatukset eivät poikkea tämän päivän esiteinin mietteistä ja hän osoittautuu fiksuksi sekä upeaksi nuoreksi naiseksi. Itkin useaan otteeseen kirjaa lukiessa. Tulin ajatelleeksi paljon elämää - meillä Suomessa on asiat hyvin. Täällä valitetaan aivan liikaa, vaikkei meidän tarvitse pelätä pommituksia tai piilotella ullakolla. 

Kaikkein liikuttavimpia kohtia kirjassa ovat Annen perheen kohtalo ja nuoren tytön unelma. Kymmenet miljoonaat ihmiset ympäri maailman tuntevat Anne Frankin tarinan, joka kaikessa totuudessa ja kamaluudessa symboloi natsien juutalaisvainoja. On aivan käsittämätöntä pohtia sitä pahuutta, joka koitui liian monen ihmisen kohtaloksi. Miksi paha voittaa aina lopulta hyvän?

Tiina Lehtineva - Hero (2015)

 

Tämän kirjan mä luin samana päivänä, kun viime joulukuun viimeisinä päivinä yritin itsemurhaa. Jollain hassulla tapaa kirjan loppuratkaisu sai varmistumaan päätöksestä "mä teen sen tänään". Kirja on äärettömän tunnerikas ja laittaa ajattelmaan sitä rohkeutta, millä toisinaan puolustaudumme pahuutta vastaan. Onko eettisesti oikein sotkeutua huumeisiin suojellakseen tärkeätä ihmistä vai pitäisikö vierestä vain katsoa, kuinka toisen käsivarteen iskettäisiin neula vastentahtoa?

Huumeet on arkipäivää monille ihmisille ja on hienoa, että elämästä huumehelvetin kierteissä kerrotaan. Lehtineva ei mässäile huumeidenkäytöllä vaan tuo monia eri näkökulmia esiin. Huipulta pudotus on kova rikollisuuden ja huumeiden maailmaan. Omakohtaista kokemusta huumeiden käytöstä ei onneksi ole itselläni. Tästä huolimatta tiedän, mitä ne tekevät ihmiselle. Tiedossa on liian monta kuolemaa, "sekoamista" ja elämän hapertumassa tuttavapiirissä ja sen ulkopuolella...

A.A. Milne -  Nalle Puh (1926) 

 

Nalle Puh on kautta aikain ollut suosikkini, eikä sen asemaa uhkaa mikään! Kuka voisi olla rakastamatta höpsöä Nalle Puh -karhua tai energiaa tihkuvaa Tiikeriä, joka taitaa homppupomppu hyppyhyppy koikkaloikkasen? Jo aivan pienenä tää kirja ja tähän liittyvä materia ja elokuvat on olleet lähellä mun sydäntä. Järkyttyisitte, jos näkisitte ne kaikki pehmolelut ja taulut... Ehkä mä silloin lapsena vaan tajusin ton tarinan ainutkertaisuuden.

Kertomuksessa sinällään ei ole mitään uutta nykypäivän lastenkirjoihin verrattuna. On kuitenkin ajateltava, että tuo Nalle Puh tarina on syntynyt yhdeksänkymmentä vuotta sitten! Voi siis olla, että Milne on tuon tyylisen lastenkirjallisuuden luomisen kulmakiviä. Itseasiassa on aivan uskomatonta, että vuosikymmenten jälkeen lapset aina vain rakastuvat puolenhehtaarin metsän rakkaisiin asukkaisiin.

Kirjassa käsitellään paljon ystävyyttä, joka on aina tärkeä teema. Ystävien laatu korvaa määrän ja pienet mokat on helppo unohtaa. Tämä antaa ajateltavaa nykypäivän ihmisille. Voisiko riidat selvittää järkevämmin? Miksi ylipäätään mollaamme toisia? Nalle Puh tarinassa ystävyksiä ei haittaa erilaisuus, kaikki ovat keskenään samanarvoisia. Virheineen ja hyvine piirteineen he elävät huoletonta elämää!

Ehdottomasti suosittelen lukemaan nämä kirjat. Ne ovat täyttä rakkautta ja muovanneet mua tälläiseksi kuin olen. Mitkä on teille merkityksellisiä kirjoja/elokuvia? Vielä ehtii postata aiheesta ennen marraskuun alkua ;)!

lauantai 22. lokakuuta 2016

Metässä


Syysloma on vain lipunut ohitse. Mitään en ole aikaiseksi saanut, mutta rentoutumisesta ei ole ollut tietoakaan. Jokaisena päivänä on riennetty sinne sun tänne tukka putkella ja iltaisin kotiin on saavuttu hirveän väsyneenä. Eilen vietin aikaa parhaan ystäväni kanssa, joten tiedossa oli hieman rennompi päivä. Saimme erään ryhmätyön valmiiksi ja muuten vain häröilimme, jutustelimme mukavia sekä leivoimme maukasta mustikkapiirakkaa. Sekä tietenkin käytiin ulkona mustan koirakaverin kanssa!



Tänään tuttuun tapaan matkustan Vantaalle viikonlopun viettoon. Aikomuksena olisi viettää rakkaan kanssa kiva viikonloppu ja suunnata illemmalla ulos pussikaljalle. Sunnuntaina odottaa jälleen kotiinpaluu - välttämätön, mutta haikea hetki. Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Postausideat


Syysloma terkut! Mulla pyörii mielessäni postausideoita, mutta tällä hetkellä ei oikein inspiroi kirjoittaa niistä. Hiljaiseloa on tullut taas vietetty turhan pitkään, sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan, mutta mistä kirjoitttaisi?!

Aatelin esitellä aiheita, joista tän vuoden aikana aion vielä kirjoittaa. Noiden loppuvuoden postauksien lisäksi tulee varmasti muitakin postauksia, mutta tossa vähän osviittaa mitä loppuvuosi tulee olemaan. Mut pliis, älkää ampuko mua mikäli kaikki postaukset ei syystä tai toisesta toteudu!

Loppuvuoden postauksia:
  • vieroitusoireet
  • kokemuksia suljetulta osastolta
  • putkareissu
  • syksyn ylppärit
  • linkkaa blogisi  
  •  joulu 2016
Nyt pallo on teillä, vaikka en tiedä sattuuko kukaan mussu tätä tekstiä edes näkemään. Ois superihanaa, jos kertoisitte mistä hakuisitte lukea. Mikä mietityttää, millainen postaus ois mukava, mitä haluaisitte musta tietää jne.? Nyt siis niitä ideoita kehiin!  Mun peruspostausten lisäksi olisi ihan mageeta kirjoitella erilaisiakin postauksia. :D

Bye

perjantai 7. lokakuuta 2016

Syysflunssan kourissa


Huhhuh. Oon tällä viikolla ollut flunssan kourissa. Päätä on kiristänyt joku supertiukka vanne, kun sen verta kupoliin on särkenyt. Yli- ja alilämpöä on ollut vuoron perään, mutta varsinaiselta kuumeelta oon välttynyt. Kehoa ravistavan kylmyyden lisäksi mua on tuskastuttanut räkänokka ja vuotavat silmät. Ei kuulosta kauheen kivalta eikä se sitä ookkaan... (Flunssaa ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, vaikka ei mulla sellaista olekkaan).

Edeltävät päivät on kuluneet sängyn pohjalla makoillessa. Samalla on mietitty elämää ja itketty kissoille, lapsille ja ihan kaikenlaisille asioille. Tänään päätin kuitenkin mennä kouluun, vaikka pienoinen virhe se ehkä olikin. Nyt hypärillä tätä postausta kirjoitellessa voimat välillä hiipuvat täysin. Ehkä oonkin hieman alikuntoinen vielä tänään, mutta ainoastaan yksi oppitunti (10:55-12:10), jonka jälkeen pääsen aloittamaan viikonlopun. Olisi mulla ollut kahdeksaltakin jo äikkää, mutta onnistuneesti missasin tunnin nukkumalla pommiin. Kyllä sitä mietinkin, onko järkeä mennä yhdeksäksi koululle ja odotella yhteentoista saakka psykan tunti. Kotona olo kuitenkin kyllästyttää ja onhan sitä ihan kiva päästä kavereita moikkailemaan!

Kipeänä luksusta on lämmin tee suosikkimukista hörpittynä :)

Viikonlopuksi ei näillä näkymin ole suunnitelmia. Koulujututkaan ei oo kunnolla lähtenyt pyörimään, sillä maanantaina jakso vaihtui ja suurimman osan ajasta oon ollut kotona sairastelemassa. Ei raksuakaan viitsi sairastuttaa, joten kaipa mä pitkästä aikaa vietän ensimmäisen kokonaisen viikonlopun kotona ja vieläpä näkemättä rakastani. Tosin ehkä välillä tekee ihan hyvää olla näkemättä vähän pidempiäkin aikoja, mutta en mahda sille mitään, että ikävä tälläkin hetkellä on suuri <3 (Terkkuja sulle, kun kuitenkin luet tätä)!

En tiedä onko tässä postauksessa oikein mitään punaista lankaa. Lähinnä tuntuu kuin pulisisin sitä sun tätä. Tosin ei se kai väärin ole, sillä mähän päätän loppujen lopuksi tän saitin sisällöstä. Omasta mielestä on myös kiva silloin tällöin lukea tämmöisiä pulina postauksia, ei aina tarvitse erityistä aihetta olla postaukselle. Kuulumisten kirjoittaminen on kivaa vaihtelua ja muutenkin juuri sairaana olleena ei nää aivotkaa raksuta oikein normaalilla tavalla... 

Kohta puoliin on talsittava hurjat satametriä täältä kirjastosta tuonne lukiolle. Pistää miettimään, kuinka oikein mahdan jaksaa sinne saakka :D. Täytynee siis valmistautua tuohon mahdottoman kuuloiseen urakkaan. Muistutan vielä, että pysykäähän te terveinä!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

torstai 6. lokakuuta 2016

Itsetuhoisuus


Oon aiemmin kertonut blogissani viiltelystä sekä eräästä itsemurhayrityksestäni. Aattelin hieman palailla näihin aiheisiin itsetuhoisuuteen liittyvän postauksen yhteydessä. Viiltelyssä kertovassa tekstissä mainitsin, kuinka edellisestä viiltelykerrasta on jo aikaa. Noh, kuten arvata saattaa on siihen terään jälkeenpäinkin tartuttu. Myöskin itsemurha-ajatukset pyörivät päässäni tiiviisti, vaikka yritänkin hätistellä niitä tiehensä. Tää on se ikuinen oravanpyörä.

Kännisauhuttelun aloitettuani oon myös poltellut ihoani sammuttamalla tupakan tumppeja käsivarteeni. Ei tunnu kovin järkevältä, mutta juodessani monesti puran pahaa oloani ja sitä tunteiden myllerrystä, joka ravistelee kehoani... Ja kyllä mä aina olen tiedostanut mitä mä teen. Aamulla herättyäni ei oo ollut fiilistä, että miksi hitossa mä tein tuollaisia käteeni. Oon myös huomannut, että selvinpäin on helpompi antaa tunteiden ja fiilisten vain olla. Kännissä ikävät ajatukset sitten purkautuvat, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto olisi opetella käsittelemään niitä ilman päihtynyttä olotilaa.

Mielenterveystalo kertoo itsetuhoisuuden olevan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittamista tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Itsetuhoisuus voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Itselläni luultavasti molemmat itsetuhoisuuden ilmenemistavat ovat havaittavissa. Epäsuoran itsetuhoisuuden esimerkkeinä ovat mulla varmaankin toi melko runsas päihteiden käyttö, johon nyt viime viikonloppuna tuli luultavasti stoppi. Suoraa itsetuhoisuutta on havaittavissa itsensä vahingoittamisen merkeissä, puheiden tasolla sekä ehkä selkeiten tuon itsemurhayrityksen yhteydessä.

Itsetuhoisuus on käsitteenä sellainen, jota mun mielestä kainostellaan. Siihen liitetään turhaa häpeää ja tuntuu, kuin sitä ei ääneen uskallettaisi edes sanoa. Nykypäivän trendejä tuntuu enemmän olevan pelkistä mielenterveysongelmista puhuminen ja niiden ilmenemismuodot jäävät hiljaisuuteen. Tuntuu myös, että mielenterveysongelmat ovat vain esillä, mutta niihin ei silti kamalasti puututa. Voi toki olla niinkin, että olen väärässä...

Mun mielestä ois hyvä rikkoa tabuja itsetuhoisuuteen liittyen. Oon itsekkin ujo ja kaihdan puhua omista mielenterveysongelmista julkisesti. Blogin kautta on helpompi puuttua aiheisiin, jotka mielellään kätkisi mielen syövereihin. Netistä ennen kaikkea voi saada mahtavaa vertaistukea omiin "ongelmiin" ja neuvoja, miten kannattaisi tietyssä tilanteessa toimia. On hienoa, että ilkeiden ihmisten lisäksi löytyy myös niitä reiluja ja avuliaita ihmisiä! Suuri kiitos heille ❤

Itsetuhoisuus ei ole ylpeilyn aihe, mutta olisi kiva, jos siitä voitaisiin mm. mediassa puhua avoimemmin. Onko sulla kokemusta itsetuhoisuudesta? Entä miten itsetuhoisuuten sun mielestä nykypäivänä suhtaudutaan?
Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf
Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf
Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf

Syntymäpäivä


 















keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ruska



Syystuuli vihmoo ja sade piiskaa ikkunaa. Viltin alle on käperryttävä yhä tiukemmin ja puettava villasukat lämmittämään pienoisia jalkoja.



Kynttilöiden loimuavat liekit luovat tunnelmaa ja vastakeitetty tee odottaa juojaansa. Puiden väriloisto lämmittää mieltä. Keltaista, oranssia ja häivähdys punaista.



Nautitaan syksystä!

torstai 22. syyskuuta 2016

Kohti syntymäpäivää


Ensi viikon launtaina (1.10.) koittaa päivä, jota on fiilistelty ja hekumoitu jo jonkin aikaa. Pienestä tytöstä tulee tuolloin täysi-ikäinen! On hankala hahmoittaa olevansa jo noin "vanha", kun itsestä tuntuu kuin olisi vasta aloittanut ala-asteen. Vuodet ovat vierineet vuosi vuodelta nopeammin, enkä mä tunnun oikein pysyvän enää niiden perässä.

Täysi-ikäystyminen tuo mukanaan uusia mahdolisuuksia. En ole enää "niin tilivelvollinen" tekemisistäni vanhemmille, saan ostaa päihteitä ja käydä baarissa laillisesti, ajaa autoa (omat ajotuntini on vielä keskeneräisiä) sekä muuttaa kotoa pois niin halutessani. Vanhemisen mukana tulee myös vastuu. Enää en voi hölmöillä niin pahasti tai niistä koituu vakavempia seuraksia kuin vielä alaikäisenä. Asiat on pystyttävä hoitamaan oma-aloittesesti alusta loppuun saakka.

Itsenäistymisen ja aikuistumisen kannalta 18 vuoden ikä on merkityksellinen. Ajatuksena se herättää toiveikkuutta ja uusia hauskoja mahdollisuuksia, mutta toisaalta epätietoisuutta ja pelkoa. Näin nuorena ajattelee olevansa varma, mitä elämältänsä haluaa. Se on kuitenkin vain harhakuvitelmaa. Elämä on yllätyksiä täynnä eikä koskaan voi tietää, mikä asia meitä seuraavaksi tulee vastaan nurkan takaa.

Joulu 1999.

Synttäripäivälle oon kehitelly jotain pieniä suunnitelmia, mutta saa nähdä toteutuuko ne. Ymmärrän, että äitini yrittää tarkoittaa hyvää, mutta kuka järjestää täysi-ikäistyneelle nuorelle kakkukahvit klo. 18:00 alkaen launtai-iltana? Ei millään pahalla häntä kohtaan, mutta olisi mulla tuolloin muitakin suunnitelmia...

Millainen sun unelmien synttäripäivä olisi? Mitä siihen kuuluisi, missä ne järjestettäisii ja millaisessa seurassa? Voit myös kertoa tähän astisista synttäreistäsi sen unohtumattomimman. Lopuksi mulle tuli vielä mieleen eräs kortti, jonka ostin äidille eräs vuosi hänen syntymäpäivänään. Kortissa on teksti: "Miksi juhlia toisen vanhemista, kun voi juhlia hänen olemassaoloaan?".

perjantai 9. syyskuuta 2016

Itsemurhayritys


Ajattelin kertoa hieman vakavammasta aiheesta tällä kertaa. Kuten otsikostakin voi päätellä tämä teksti tulee käsittelemään itsemurhayritystäni. Suosittelen sulkemaan sivun, mikäli aihe tuntuu epämiellyttävältä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan järkyttää lukijoita ja satunnaisia sivun selailijoita. 
Ensimmäiset itsetuhoiset ja kuolemaan liittyvät ajatukset ilmaantuivat mieleeni jo ala-asteella. Samoihin aikoihin mietin, että kaikkien olisi parempi ilman minua. Kuolemani olisi toivottu ja en rasittaisi kenenkään elämää enää yhtään enempää. 

Vuosikausia sinnittelin ahdistavien ja jopa pelottavien ajatuksien kanssa yksin. Ollessani peruskoulun yhdeksännellä luokalla olin jo huomattavan masentunut. Elin eristyksissä, koulussa kävin pakosta, mutta vapaa-aikani kulutin huoneessani tuskaillen elämää. En myöskään nähnyt ensimmäistäkään ystävää puoleen vuoteen. Tajusin jollain muotoa, että tilanteeni ei ole aivan normaali. En kehdannut pyytää apua, sillä mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien yllä yhä tänäkin päivänä elää eräänlainen stigma. 
  
Loppuvuodesta 2015 tilanne kuitenkin kärjistyi ennestään. Olin menettänyt elämäniloni täysin. En vain enää jaksanut eikä mikään tuntunut enää oikein miltään. Mielialalääkityksestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä ja psykiatrista sairaanhoitajaa näin hyvin harvakseltaan. 
Teki mieli kirkua, että ihmiset näkisivät, kuinka vaikeaa minulla oli. Sen sijaan, että olisin näyttänyt pahan oloni, esitin kaiken olevan mainiosti. En tahtonut huolestuttaa "pikku vaivoillani" muita ihmisiä ja ajattelin pärjääväni itsekseen. 
 

Joulukuun alussa tein lopullisen päätökseni, jonka tarkoituksena oli määrittää elinaikani. Tulin tulokseen, että tapan itseni joululomalla, silloin siitä olisi vähiten haittaa. Mietin kuitenkin, että en voi toteuttaa kyseistä ratkaisua ennen joulujen pyhiä. Perheen olisi saatava viettää viimeinen jouluni kanssani ja olla huolettomia. Joulurauha kuuluu kaikille. 
Tiedostin koko ajan sen, minä päivänä tulen tappamaan itseni. Valmistauduin ja keräsin rohkeutta. Kertailin mielessä, mitä tulen tekemään ja sen mahdollisia vaikutuksia läheisteni elämään. Huolimatta rakkaista läheisistäni koin, että en vain voi enää jatkaa enää elämää. Minulla ei ollut enempää annettavaa elämältä ja toivoin hartaasti ihmisten oppivan ajan kanssa ymmärtämään tekoni. 
Itsemurhayrityksen aamuna 30.12.2015 heräsin jo varhain seitsemän maissa. Puhuin puhelimessa silloisen tärkeän ystävän eli nykyisen poikaystäväni kanssa. Halusin kuulla hänen sanansa ennen viimeistä matkaani. Puhelu oli kuitenkin suoritettava aikaisin aamusta, sillä hän oli lähdössä Tallinnan risteilylle. Osittain myös siksi valitsin kyseisen päivän teolleni. Hän ei osaisi kaivata minua heti ja tuolla tavoin lähteminen tuntui helpommalta. Vielä myöhemmin iltapäivällä jätin hänelle yksinkertaisen viestin "anteeksi". 


Puhelun jälkeen aamu jatkui elokuvaa katsoen. Sen jälkeen luin myös loppuun erän kirjan, jossa oli erittäin surullinen loppu. Oudolla tavalla jopa se vahvisti tunnetta, että olen tekemässä oikein. Kun koin, että kello alkaa olemaan sen verran, että on toimittava aloin siivota huonettani. Järjestelin tavarat kauniisti, kirjoitin lyhyen jäähyväiskirjeen, suljin valot sekä sytytin kynttilöitä.  
Tämän jälkeen otin esille kaikki lääkkeeni ja kahmaisin pari kourallista lääkkeitä suuhuni virvoitusjuoman kera. Laitoin stereoiden soittamaan Sannin supernovan, sillä mielestäni se oli tilanteeseen sopiva ja pystyin samaistumaan lyriikoihin. Lopuksi kaivauduin peiton alle tarkoituksenani nukkua pois levollisen ja valmiin näköisenä.   

Mun haavoja haluun vaalia  
Voit koittaa ne parantaa, jos sulla on aikaa  
Näitä arpia, kuin kuita avaruudelta ei pysty piilottaa  
Ne pimeessä hohtaa, kuin supernova-ah-ah-ah 
  
Jossain vaiheessa äiti saapui kotiin. En tiennyt paljon kello oli, mutta varmaa oli, että olin vielä hengissä. Äiti halusi lähteä kauppakeskus Jumboon ostamaan vuoden vaihtumista varten tarvikkeita. Hän tuli pyytämään myös minua. Kävelin vessalle odottamaan, että äitini tulisi ulos. Kun hän vihdoin selvitti tiensä ulos vessasta, kerroin itkuisella äänellä, että en voi tulla mukaan. Äitini oli kovin hämillään ja ihmetteli, että miksi en muka voisi tulla mukaan. Kerroin äidilleni, katsoen häntä silmiin, että olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä.
 

Jäin niille sijoille, mutta äitini meni ulos. Hän soitti hätäkeskukseen ja ambulanssi tuli noutamaan minua. Ambulanssissa minulle juotettiin lääkehiiltä, arvojani ja sydänkäyrää seurattiin jatkuvasti. Itse kuitenkin olin  poissaoleva, enkä oikein havainnollistanut tilanteessa mitään erikoista. Jälkeenpäin minulle selvisi mm. että sydämen sykkeeni oli vaarallisen korkea. 
  
Edelleen nykypäivänä, minulla on ongelmia itsetuhoisten ajatusten, masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Itsemurhayrityksestä olen joutunut toipumaan paitsi minä, että läheiseni. Synkistä hetkistä huolimatta koen, että elämällä on minulle vielä annettavaa. Haluan vielä elää ja kokea asioita, näyttää maailmalle, kuinka jonain päivänä olen eheä ihminen menneisyyden vaikeuksista huolimatta. Olen selviytyjä!  
Ps. aion jossain vaiheessa myös tehdä postauksen nuorisopsykitrisella olostani ja ajasta itsemurhayrityksen jälkeen.



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kolme asiaa


3 asiaa, joista pidän...

  • perhe, läheiset, ystävät & rakas
  • kesä
  • shoppailu ( ihan parasta <3)

3 asiaa, joista en pidä...

  •  kahvi
  • herätetään kesken unien
  • mustavalkoiset elokuvat ja muut vanhat ohjelmat

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

  • join alkoholia
  • vietin aikaa poikaystävän kanssa
  • tuskailin väsymystä




 3 asiaa, jotka osaan...
  • ajatella tunteella
  • ottaa toiset huomioon
  • muistaa olemattomia yksityiskohtia

3 asiaa, joita en osaa...

  • käsityöt
  • hallita tietotekniikkaa
  • puhua kieliä

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

  • soittaa kitaraa
  • kirjoittaa paremmin ja mielenkiintoisemmin
  • ommella vaatteita

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

  • lukea ylppäreihin...
  • siivota vaatekaappini
  • suorittaa kaksi kurssia loppuun, ennen kuin saan K-merkinnän eli keskeytetyn

3 asiaa, joista stressaan...

  • koulu
  • ylioppilaskirjoitukset
  • millainen muiden mielestä olen

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

  • rakkaan läsnäolo
  • kiva hengailu kavereiden kanssa
  • musiikki


3 asiaa, joista puhun usein...

  • koulu
  • kivat muistot
  • raksu <3

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

  • college- ja villapaidat
  • huivit!!
  • farkut

3 asiaa, joita en pue päälleni...

  •  leveälahkeiset housut
  • turkiksesta valmistetut vaatteet
  • pallokuosiset vaatteet

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

  • läppäri (omani ei toimi lainkaan, sillä kovalevy on rikki)
  • kamera, sillä omani ei nykyään ole kaikkein laadukkainta tekniikkaa eikä linssisuojus mene kokonaan kiinni
  • pienten housujen tilalle sopivamman kokoisia 



3 asiaa, joista unelmoin...

  • muutto
  • lapset
  •  työpaikka, joka tulevaisuudessa vastaisi koulutustasoani

3 asiaa, joita pelkään...

  • ampiaiset
  • pimeä
  • isokokoisia eläimiä

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

  • lukion ja kirjoituksien päättyminen
  • koulupaikka haluamaltani alalta
  • muutto rakkaan kanssa yhteen

PS. Kuvat saattavat olla hieman heikkolaatuisia, sillä olen ottanut ne puhelimella. Kopion kuvat Facebook-tiltäni, sillä kirjaston koneeseen en saannut liitetty kameraani tai sen muistikorttia...

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syksy


Aika kulkee niin nopeasti. On jo syksy. Siis mitä. SYKSY. Muistan vielä kirkkaasti päivän, jolloin kesälomani alkoi ja ne kaikki tärkeät tapahtumat kesä-, heinä- ja elokuulta. Tosissaan kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta saa nähdä, miten pääsen purkamaan kaikkia tapahtumia ja ajatuksia viime ajoilta.

Syksy tuo mukaanaan monia asioita. Useimmat palaavat takaisin koulunpenkille tai töihin, harrastukset alkavat ja valmistaudutaan pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Lehdet alkavat varisemaan puista muiden kasvien lakastuessa maanmullaksi. Toisaalta syksy on siis uuden alkua, mutta samalla luopumista.

Kuvahaun tulos haulle SYKSY
Lähde: (https://peda.net/joensuu/alakoulut/louhiojan-koulu/englanti/ajankohtaista/ressun-syksy-jpg2) Luettu 2.9.2016


Enää ei voi kulkea ulkona värjöttelemässä kesävaatteilla ja takkikin on oltava, mikäli ei halua kastua rankkasateessa. Chillailun sijasta on keskityttävä focusoimaan itsensä harmoniseen  tilaan, jotta saa hoidettua ansiokkaasti omat tehtävänsä. festareiden sijaan on siirryttävä konserttisaleihin ja urheilutiloihin kuuntelemaan elävää musiikkia.

Mutta onko tämä kaikki pahasta? No, ei ole. Vuodenajat saapuvat aina uudelleen ja elämässä on mentävä eteenpäin. Uusi harrastus ja uudet tuttavuudet piristävät päivää ankeallakin säällä. Eteenpäin meneminen ei siis ole pahasta, vaan pikemminkin hyvästä! Menkäämme siis kohti uusia seikkailuja ja unohtumattomia kokemuksia!

Hyvää syksyä!

torstai 1. syyskuuta 2016

Ongelmia


En oo voinut päivittää mun blogia syystä, että mun läppäri ei toimi. Asia harmittaa mua kovasti, sillä mulla on ollut paljon erilaisia postausideoita hautumassa. Nyt kuitenkin latasin tabletille blogger sovelluksen huolimatta sen puutteellisista ominaisuuksista. Esim. kuvien paikkaa ei voi valita enkä saa niitä kameran muistikortilta lisättyä.

Mun fiilikset on ollut todella huonot ja sen takia kouluhommatki kusee ihan huolella. Ylppärit painaa päälle ja oon niihinkin äärimmäisen huonosti valmistautunut.  Kun koko ajan tulee paskaa niskaan, kurssit pyörii ja mieliala on matalana ei siinä tosiaankaan tuu kouluhommat ekaks mieleen.  Ehkä pitäiski, mut jos oon vaan jotenkin viallinen ihmishaaska...

Palaillaan uusien postauksien myötä,  joita toivottavasti saan nyt tehtyä!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Helsingin kesäyliopisto


Olin parhaan kaverini kanssa Helsingin kesäyliopiston järjestämällä englannin  abikurssilla elokuun alussa. Muihin abikursseihin nähden hinta oli kohtuullinen ( 90e), sillä joistakin abikursseista joutuu pulittamaan yli kolmesataa euroa! Intensiiviset kuusi päivää osoittautuivat hyödyllisiksi ja toivat esiin omat heikkouteni ja vahvuuteni englannissa ( jos noin voi sanoa katsellessa englannin numeroani...).


Kuten olen aiemminkin saattanut kertoa olen melko huono englannissa. Tästä syystä suuntasinkin tuonne kurssille - ajatuksena on päästä syksyn enkun kirjoituksista läpi. Kurssin järjestettiin Pasilassa Haaga Helian tiloissa ja opiskelijoita oli noin nelisenkymmentä. Porukka oli mukavaa ja tunneilla sai keskittymisrauhan. Opettaja osasi asiansa. Kertasimme hänen johdollaan tärkeimmät kielioppi asiat, harjoittelimme vastaustekniikkaa ja tutkimme ylioppilaskokeiden tehtävätyyppejä. Saimme myös yo-kokeeseen tärppejä ja opettaja oli koko kurssin ajan todella kannustava sekä positiivinen.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli todella hyvä kokemus. Suosittelen ehdottomasti noita kesäyliopiston kursseja muille kirjoittajille. Meidän kuolussa saa myös kurssisuorituksen noista kursseista, sillä niiden kesto (36h) täyttää kurssivaatimuksen. Kätevää!

  Opiskelun iloa! :)