Viime aikoina mua on piinannut unettomuus. Väsymyksestä
huolimatta en saa unta ja se rasittaa kaikenlaista olemista. Sekä fyysinen että
sosiaalinen hyvinvointi kärsii - unohtamatta psyykkistä puolta! Mitä
erilaisimpia nukahtamis kikkoja on tullut kokeiltua, mutta tuloksetta. Käytännössä
mulla on vain yksi toimiva keino nukahtamiseen, mutta en mielellään suosi sitä.
Unettomuudesta oon kärsinyt jo lapsuudessa sekä tietysti nyt
nuoruudessa. Yläasteella unettomuudesta ei sen kummemmin ollut haittaa, sillä
silti jaksoin käydä koulussa ja päivisin olin melko aktiivinen. Vasta lukiossa
unettomuus nousi merkitykselliseksi tekijäksi mun elämässä. Enää ei muutaman
tunnin yöunet riittäneet mihinkään eikä kotona koulupäivän jälkeen jaksanut
tehdä oikeastaan mitään järkevää. Käytännössä illat kuluvat nokosten parissa,
sängyssä makoillessa ja tietokoneella ollessa.
Syksyllä lääkäri oli yrittänyt tavoitella vanhempiani
tuloksetta unettomuuteen liittyen. Jouduttuani vuodenvaihteessa osastolle
itsemurhayrityksen takia oli asiaan mahdollista kuitenkin puuttua. Osastolla
ollessani iltaisin otin Ketiapinor – nimistä lääkettä, jotta nukahtaisin. Lääke
toimikin loistavasti! Sain unta kaaliin ja osastolla ollessani päivät kuluivat
huoneessa nukkuessa. Saatuani kyseisestä lääkkeestä reseptin aloitin
Ketiapinorin säännöllisen käyttämisen. Vasta tuolloin aloin huomata sen
haittavaikutuksia.
Kutsun Ketiapinoria ihmepilleriksi. Lääkkeen ansiosta
nukahtamiseen kuluu ainoastaan 30-60 minuuttia. Ongelmallista kuitenkin on,
että ihmepillerin seurauksesta olen päivisin erittäin väsynyt, suorastaan
zombie! Tuntuu, että mikään unimäärä ei riittäisi tyydyttämään kehoa
Ketiapinorin käyttämisen seurauksena. Lisäksi herääminen on äärettömän hankalaa
ja monesti tuleekin nukuttua siten, ettei edes herää herätyskelloon. Muita
negatiivisia vaikutuksia ovat stressi, silmät ristissä kulkeminen ja huono
jaksaminen.
Melko arvattavaa, että en nauti tuon lääkkeen syömisestä.
Nuorisopsykiatrisella mua on ohjeistettu ottamaan lääke arkisin, kun on koulua.
Viikonloppuisin sitä ei tarvitse syödä eikä tuon syönti muutenkaan aivan
ehdotonta ole. Äiti kuitenkin antaa mulle aina kouluarkena tuollaisen
ihmepillerin ja monesti ennemmin varastoin sen piilorasiaani, jotta mun ei
sellaista tarvitse vetäistä huiviin.Käytännössä kärsin ennemmin unettomuudesta kuin siitä, että
olen lääkkeen syömisen seurauksesta tosi väsynyt. Kumpi on pienempi paha, sitä
en tiedä.
Toisinaan saan nukahdettua aamun valjetessa, kun olen yrittänyt koko yön nukahtaa. Aina en edes silloin. Mikäli saan unta, herään usein vasta puolen päivän
jälkeen. Muutama tunti heräämisestä kuluu flegmaattisessa olotilassa aivojen ollessa koomassa. Tällä hetkellä toiveena olisi kunnolliset yöunet ilman
nukahtamisongelmia. Olisiko se liikaa pyydettyä?
Kärsittekö tai oletteko olleet unettomuuden uhreja?