Linkkaa blogisi

Moikka!

Pitkin syksyä blogeissa on pyörinyt linkkaa blogisi postauksia. Päätin nyt lopulta itsekkin sellaisen julkaista, sillä nykyään on työn alla löytää mielenkiintoisia blogeja tuolta bitti-avaruudesta. Kaipaisin yksinkertaisesti lukulistalleni täytettä, mutta tässä samalla myös oma blogini saa mainosta. (Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hehe :D)

Ohjeet

• Blogin linkkaaminen 30.10 - 10.11.2016 on sallittua. Ajallaan linkatuista blogeista valitsen suosikkini ja niistä teen erillisen postauksen. Ilmoitathan erikseen, mikäli banneriasi ei saa postaukseen kopioida tai blogisi esitellä!

•  Jätä kommenttiin blogisi linkki, kuvaile sen sisältöä ja mielellään itseäsi :) Blogin sisällöllä ei ole väliä, olen avoin uusille mahdollisuuksille.

• Sinun ei tarvitse olla blogini lukija. Olisi kuitenkin mukavaa, jos jättäisit blogiini kommentin/ antaisit kehitysideoita minulle. Lukijaksi liittyminen ei ole kuitenkaan kiellettyä ;)

Merkitykselliset kirjat

Pitkästä aikaa päätin osallistua Kivemman blogin organisoimaan #Listahaasteeseen. Lokakuun aiheena on 5 merkityksellistä elokuvaa/kirjaa. Päädyin kertomaan kolmesta vaikuttavasta kirjasta, sillä nuorempana olin melkoinen lukutoukka (eikä nyt ollut tarpeeksi aikaa kertoa viidestä). Yhä tänäkin päivänä rakastan kirjoja, lukemista ja kirjoittamista, lukio-opintojen vuoksi harrastus vain on jäänyt vähemmälle. Kirjat tarjoavat lukijalle huomattamasti monipuolisemmat mahdollisuudet luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön - valmiita ratkaisuja ei ole...

Kirjoissa mua viehättää tunteisiin vetoavat, vaikeat ja yllättävät teemat. Pinnalliset kirjat ei oo mun juttu, kaipaan kirjalta jotain enemmän. Nyt aion esitellä kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen - tavalla tai toisella. Itseäni eniten yllätti se, että valitsemani kirjat ovat julkaistu yhdeksänkymmenen vuoden sisällä. Tunteiden kirjo on kirjoissa laaja, mutta kaikki yhdistää ajankohtaiset teemat ja kyyneleitä kirvottavat tapahtumat.

Anne Frank -  Nuoren tytön päiväkirja (1947)

 

Kirja joka kaikkien tulisi lukea! Kerronta on ajatonta ja voin hyvin kuvitella, kuinka tänäkin päivänä sodan runtelemassa Lähi-Idässä perheet pakenevat henkensä edestä ja heidän ainoa toive on sodan päättyminen. Annen ajatukset eivät poikkea tämän päivän esiteinin mietteistä ja hän osoittautuu fiksuksi sekä upeaksi nuoreksi naiseksi. Itkin useaan otteeseen kirjaa lukiessa. Tulin ajatelleeksi paljon elämää - meillä Suomessa on asiat hyvin. Täällä valitetaan aivan liikaa, vaikkei meidän tarvitse pelätä pommituksia tai piilotella ullakolla. 

Kaikkein liikuttavimpia kohtia kirjassa ovat Annen perheen kohtalo ja nuoren tytön unelma. Kymmenet miljoonaat ihmiset ympäri maailman tuntevat Anne Frankin tarinan, joka kaikessa totuudessa ja kamaluudessa symboloi natsien juutalaisvainoja. On aivan käsittämätöntä pohtia sitä pahuutta, joka koitui liian monen ihmisen kohtaloksi. Miksi paha voittaa aina lopulta hyvän?

Tiina Lehtineva - Hero (2015)

 

Tämän kirjan mä luin samana päivänä, kun viime joulukuun viimeisinä päivinä yritin itsemurhaa. Jollain hassulla tapaa kirjan loppuratkaisu sai varmistumaan päätöksestä "mä teen sen tänään". Kirja on äärettömän tunnerikas ja laittaa ajattelmaan sitä rohkeutta, millä toisinaan puolustaudumme pahuutta vastaan. Onko eettisesti oikein sotkeutua huumeisiin suojellakseen tärkeätä ihmistä vai pitäisikö vierestä vain katsoa, kuinka toisen käsivarteen iskettäisiin neula vastentahtoa?

Huumeet on arkipäivää monille ihmisille ja on hienoa, että elämästä huumehelvetin kierteissä kerrotaan. Lehtineva ei mässäile huumeidenkäytöllä vaan tuo monia eri näkökulmia esiin. Huipulta pudotus on kova rikollisuuden ja huumeiden maailmaan. Omakohtaista kokemusta huumeiden käytöstä ei onneksi ole itselläni. Tästä huolimatta tiedän, mitä ne tekevät ihmiselle. Tiedossa on liian monta kuolemaa, "sekoamista" ja elämän hapertumassa tuttavapiirissä ja sen ulkopuolella...

A.A. Milne -  Nalle Puh (1926) 

 

Nalle Puh on kautta aikain ollut suosikkini, eikä sen asemaa uhkaa mikään! Kuka voisi olla rakastamatta höpsöä Nalle Puh -karhua tai energiaa tihkuvaa Tiikeriä, joka taitaa homppupomppu hyppyhyppy koikkaloikkasen? Jo aivan pienenä tää kirja ja tähän liittyvä materia ja elokuvat on olleet lähellä mun sydäntä. Järkyttyisitte, jos näkisitte ne kaikki pehmolelut ja taulut... Ehkä mä silloin lapsena vaan tajusin ton tarinan ainutkertaisuuden.

Kertomuksessa sinällään ei ole mitään uutta nykypäivän lastenkirjoihin verrattuna. On kuitenkin ajateltava, että tuo Nalle Puh tarina on syntynyt yhdeksänkymmentä vuotta sitten! Voi siis olla, että Milne on tuon tyylisen lastenkirjallisuuden luomisen kulmakiviä. Itseasiassa on aivan uskomatonta, että vuosikymmenten jälkeen lapset aina vain rakastuvat puolenhehtaarin metsän rakkaisiin asukkaisiin.

Kirjassa käsitellään paljon ystävyyttä, joka on aina tärkeä teema. Ystävien laatu korvaa määrän ja pienet mokat on helppo unohtaa. Tämä antaa ajateltavaa nykypäivän ihmisille. Voisiko riidat selvittää järkevämmin? Miksi ylipäätään mollaamme toisia? Nalle Puh tarinassa ystävyksiä ei haittaa erilaisuus, kaikki ovat keskenään samanarvoisia. Virheineen ja hyvine piirteineen he elävät huoletonta elämää!

Ehdottomasti suosittelen lukemaan nämä kirjat. Ne ovat täyttä rakkautta ja muovanneet mua tälläiseksi kuin olen. Mitkä on teille merkityksellisiä kirjoja/elokuvia? Vielä ehtii postata aiheesta ennen marraskuun alkua ;)!

Metässä

Syysloma on vain lipunut ohitse. Mitään en ole aikaiseksi saanut, mutta rentoutumisesta ei ole ollut tietoakaan. Jokaisena päivänä on riennetty sinne sun tänne tukka putkella ja iltaisin kotiin on saavuttu hirveän väsyneenä. Eilen vietin aikaa parhaan ystäväni kanssa, joten tiedossa oli hieman rennompi päivä. Saimme erään ryhmätyön valmiiksi ja muuten vain häröilimme, jutustelimme mukavia sekä leivoimme maukasta mustikkapiirakkaa. Sekä tietenkin käytiin ulkona mustan koirakaverin kanssa!

Tänään tuttuun tapaan matkustan Vantaalle viikonlopun viettoon. Aikomuksena olisi viettää rakkaan kanssa kiva viikonloppu ja suunnata illemmalla ulos pussikaljalle. Sunnuntaina odottaa jälleen kotiinpaluu - välttämätön, mutta haikea hetki. Hyvää viikonloppua kaikille!

Postausideat

Syysloma terkut! Mulla pyörii mielessäni postausideoita, mutta tällä hetkellä ei oikein inspiroi kirjoittaa niistä. Hiljaiseloa on tullut taas vietetty turhan pitkään, sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan, mutta mistä kirjoitttaisi?!

Aatelin esitellä aiheita, joista tän vuoden aikana aion vielä kirjoittaa. Noiden loppuvuoden postauksien lisäksi tulee varmasti muitakin postauksia, mutta tossa vähän osviittaa mitä loppuvuosi tulee olemaan. Mut pliis, älkää ampuko mua mikäli kaikki postaukset ei syystä tai toisesta toteudu!

Loppuvuoden postauksia:

• vieroitusoireet
• kokemuksia suljetulta osastolta
• putkareissu
• syksyn ylppärit
• linkkaa blogisi  
•  joulu 2016

Nyt pallo on teillä, vaikka en tiedä sattuuko kukaan mussu tätä tekstiä edes näkemään. Ois superihanaa, jos kertoisitte mistä hakuisitte lukea. Mikä mietityttää, millainen postaus ois mukava, mitä haluaisitte musta tietää jne.? Nyt siis niitä ideoita kehiin!  Mun peruspostausten lisäksi olisi ihan mageeta kirjoitella erilaisiakin postauksia. :D

Bye ❤

Syysflunssan kourissa

Huhhuh. Oon tällä viikolla ollut flunssan kourissa. Päätä on kiristänyt joku supertiukka vanne, kun sen verta kupoliin on särkenyt. Yli- ja alilämpöä on ollut vuoron perään, mutta varsinaiselta kuumeelta oon välttynyt. Kehoa ravistavan kylmyyden lisäksi mua on tuskastuttanut räkänokka ja vuotavat silmät. Ei kuulosta kauheen kivalta eikä se sitä ookkaan... (Flunssaa ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, vaikka ei mulla sellaista olekkaan).

Edeltävät päivät on kuluneet sängyn pohjalla makoillessa. Samalla on mietitty elämää ja itketty kissoille, lapsille ja ihan kaikenlaisille asioille. Tänään päätin kuitenkin mennä kouluun, vaikka pienoinen virhe se ehkä olikin. Nyt hypärillä tätä postausta kirjoitellessa voimat välillä hiipuvat täysin. Ehkä oonkin hieman alikuntoinen vielä tänään, mutta ainoastaan yksi oppitunti (10:55-12:10), jonka jälkeen pääsen aloittamaan viikonlopun. Olisi mulla ollut kahdeksaltakin jo äikkää, mutta onnistuneesti missasin tunnin nukkumalla pommiin. Kyllä sitä mietinkin, onko järkeä mennä yhdeksäksi koululle ja odotella yhteentoista saakka psykan tunti. Kotona olo kuitenkin kyllästyttää ja onhan sitä ihan kiva päästä kavereita moikkailemaan!

Kipeänä luksusta on lämmin tee suosikkimukista hörpittynä :)

Viikonlopuksi ei näillä näkymin ole suunnitelmia. Koulujututkaan ei oo kunnolla lähtenyt pyörimään, sillä maanantaina jakso vaihtui ja suurimman osan ajasta oon ollut kotona sairastelemassa. Ei raksuakaan viitsi sairastuttaa, joten kaipa mä pitkästä aikaa vietän ensimmäisen kokonaisen viikonlopun kotona ja vieläpä näkemättä rakastani. Tosin ehkä välillä tekee ihan hyvää olla näkemättä vähän pidempiäkin aikoja, mutta en mahda sille mitään, että ikävä tälläkin hetkellä on suuri <3 (Terkkuja sulle, kun kuitenkin luet tätä)!

En tiedä onko tässä postauksessa oikein mitään punaista lankaa. Lähinnä tuntuu kuin pulisisin sitä sun tätä. Tosin ei se kai väärin ole, sillä mähän päätän loppujen lopuksi tän saitin sisällöstä. Omasta mielestä on myös kiva silloin tällöin lukea tämmöisiä pulina postauksia, ei aina tarvitse erityistä aihetta olla postaukselle. Kuulumisten kirjoittaminen on kivaa vaihtelua ja muutenkin juuri sairaana olleena ei nää aivotkaa raksuta oikein normaalilla tavalla... 

Kohta puoliin on talsittava hurjat satametriä täältä kirjastosta tuonne lukiolle. Pistää miettimään, kuinka oikein mahdan jaksaa sinne saakka :D. Täytynee siis valmistautua tuohon mahdottoman kuuloiseen urakkaan. Muistutan vielä, että pysykäähän te terveinä!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Itsetuhoisuus

Oon aiemmin kertonut blogissani viiltelystä sekä eräästä itsemurhayrityksestäni. Aattelin hieman palailla näihin aiheisiin itsetuhoisuuteen liittyvän postauksen yhteydessä. Viiltelyssä kertovassa tekstissä mainitsin, kuinka edellisestä viiltelykerrasta on jo aikaa. Noh, kuten arvata saattaa on siihen terään jälkeenpäinkin tartuttu. Myöskin itsemurha-ajatukset pyörivät päässäni tiiviisti, vaikka yritänkin hätistellä niitä tiehensä. Tää on se ikuinen oravanpyörä.

Kännisauhuttelun aloitettuani oon myös poltellut ihoani sammuttamalla tupakan tumppeja käsivarteeni. Ei tunnu kovin järkevältä, mutta juodessani monesti puran pahaa oloani ja sitä tunteiden myllerrystä, joka ravistelee kehoani... Ja kyllä mä aina olen tiedostanut mitä mä teen. Aamulla herättyäni ei oo ollut fiilistä, että miksi hitossa mä tein tuollaisia käteeni. Oon myös huomannut, että selvinpäin on helpompi antaa tunteiden ja fiilisten vain olla. Kännissä ikävät ajatukset sitten purkautuvat, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto olisi opetella käsittelemään niitä ilman päihtynyttä olotilaa.

Mielenterveystalo kertoo itsetuhoisuuden olevan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittamista tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Itsetuhoisuus voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Itselläni luultavasti molemmat itsetuhoisuuden ilmenemistavat ovat havaittavissa. Epäsuoran itsetuhoisuuden esimerkkeinä ovat mulla varmaankin toi melko runsas päihteiden käyttö, johon nyt viime viikonloppuna tuli luultavasti stoppi. Suoraa itsetuhoisuutta on havaittavissa itsensä vahingoittamisen merkeissä, puheiden tasolla sekä ehkä selkeiten tuon itsemurhayrityksen yhteydessä.

Itsetuhoisuus on käsitteenä sellainen, jota mun mielestä kainostellaan. Siihen liitetään turhaa häpeää ja tuntuu, kuin sitä ei ääneen uskallettaisi edes sanoa. Nykypäivän trendejä tuntuu enemmän olevan pelkistä mielenterveysongelmista puhuminen ja niiden ilmenemismuodot jäävät hiljaisuuteen. Tuntuu myös, että mielenterveysongelmat ovat vain esillä, mutta niihin ei silti kamalasti puututa. Voi toki olla niinkin, että olen väärässä...

Mun mielestä ois hyvä rikkoa tabuja itsetuhoisuuteen liittyen. Oon itsekkin ujo ja kaihdan puhua omista mielenterveysongelmista julkisesti. Blogin kautta on helpompi puuttua aiheisiin, jotka mielellään kätkisi mielen syövereihin. Netistä ennen kaikkea voi saada mahtavaa vertaistukea omiin "ongelmiin" ja neuvoja, miten kannattaisi tietyssä tilanteessa toimia. On hienoa, että ilkeiden ihmisten lisäksi löytyy myös niitä reiluja ja avuliaita ihmisiä! Suuri kiitos heille ❤

Itsetuhoisuus ei ole ylpeilyn aihe, mutta olisi kiva, jos siitä voitaisiin mm. mediassa puhua avoimemmin. Onko sulla kokemusta itsetuhoisuudesta? Entä miten itsetuhoisuuten sun mielestä nykypäivänä suhtaudutaan?

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa itsetuhokäyttäytymisessä ihminen saattaa ottaa elämää uhkaavia riskejä, mutta hänellä ei kuitenkaan ole tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottona liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, fyysisten sairauksin laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. - See more at: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx#sthash.ICifcWjA.dpuf

Syntymäpäivä