Kohti syntymäpäivää

Ensi viikon launtaina (1.10.) koittaa päivä, jota on fiilistelty ja hekumoitu jo jonkin aikaa. Pienestä tytöstä tulee tuolloin täysi-ikäinen! On hankala hahmoittaa olevansa jo noin "vanha", kun itsestä tuntuu kuin olisi vasta aloittanut ala-asteen. Vuodet ovat vierineet vuosi vuodelta nopeammin, enkä mä tunnun oikein pysyvän enää niiden perässä.

Täysi-ikäystyminen tuo mukanaan uusia mahdolisuuksia. En ole enää "niin tilivelvollinen" tekemisistäni vanhemmille, saan ostaa päihteitä ja käydä baarissa laillisesti, ajaa autoa (omat ajotuntini on vielä keskeneräisiä) sekä muuttaa kotoa pois niin halutessani. Vanhemisen mukana tulee myös vastuu. Enää en voi hölmöillä niin pahasti tai niistä koituu vakavempia seuraksia kuin vielä alaikäisenä. Asiat on pystyttävä hoitamaan oma-aloittesesti alusta loppuun saakka.

Itsenäistymisen ja aikuistumisen kannalta 18 vuoden ikä on merkityksellinen. Ajatuksena se herättää toiveikkuutta ja uusia hauskoja mahdollisuuksia, mutta toisaalta epätietoisuutta ja pelkoa. Näin nuorena ajattelee olevansa varma, mitä elämältänsä haluaa. Se on kuitenkin vain harhakuvitelmaa. Elämä on yllätyksiä täynnä eikä koskaan voi tietää, mikä asia meitä seuraavaksi tulee vastaan nurkan takaa.

Joulu 1999.

Synttäripäivälle oon kehitelly jotain pieniä suunnitelmia, mutta saa nähdä toteutuuko ne. Ymmärrän, että äitini yrittää tarkoittaa hyvää, mutta kuka järjestää täysi-ikäistyneelle nuorelle kakkukahvit klo. 18:00 alkaen launtai-iltana? Ei millään pahalla häntä kohtaan, mutta olisi mulla tuolloin muitakin suunnitelmia...

Millainen sun unelmien synttäripäivä olisi? Mitä siihen kuuluisi, missä ne järjestettäisii ja millaisessa seurassa? Voit myös kertoa tähän astisista synttäreistäsi sen unohtumattomimman. Lopuksi mulle tuli vielä mieleen eräs kortti, jonka ostin äidille eräs vuosi hänen syntymäpäivänään. Kortissa on teksti: "Miksi juhlia toisen vanhemista, kun voi juhlia hänen olemassaoloaan?".