Nuorisopsykiatrinen poliklinikka

Heräsin aamulla hieman ennen kahtatoista. Yhden aikaan täytyi olla tapaamassa psykiatrista sairaanhoitajaa ja matka pyörällä taittuu tuonne nuorisopsykiatriselle poliklinikalle 40 minuutissa. Järkytyin. Ennen lähtöä kerkesin vain käydä vessassa, pestä hampaat ja harjata hiukset, pukeutua sekä peittää sänkyni. Lopulta päädyin perille n. 10 minuuttia myöhässä.

Sairaanhoitajan kanssa keskusteltiin siitä, kuinka vointi on nyt kesäkuussa ollut vaihtelevaa. Toisinaan ahdistaa ja masentaa tuskastuttavan paljon, mutta välillä pystyn nauttimaan mukavista asioista ja olemaan iloinen. Itsetunto on pysynyt samanlaisena, latteana ja harmaana. En arvosta itseäni. Nyt kesäloman myötä unirytmi on kanssa mennyt aivan sekaisin enkä ole syönyt unilääkkeitäkään pitkään aikaan. Erityisesti nukahtaminen tuottaa ongelmia ja päivisin tämä näkyy alituisena väsymyksenä.

Lisäksi puhuttiin siitä, kuinka tuo nykyinen lääke on auttanut hiukan toimintakykyyn, sillä viime aikoina on tullut touhuiltua kaikenlaista. Täytettiin myös sellaista mielialojen seuranta – viikkopäiväkirjaa. Sain kotiin yhden kappaleen mukaan, jotta voisin joku viikko täyttää sellaisen itse kotona. Loppuaika juteltiin kesäsuunnitelmista ja varailtiin seuraavia aikoja. 

Monesti jännittää käydä tuolla nuorisopsykiatrisella, vaikka tiedän, että heidän tarkoituksensa siellä on auttaa, ei tuomita. Silti jätän joitakin asioita kertomatta kuten sen, että viiltelen. En myöskään ole tapaamisten aikana itkenyt kuin vain kahdesti, vaikka olen yleensä melkoinen itkupilli. Hoitajani on ihan mukava, mutta monesti tuntuu kuin hän laittaisi kaiken masennuksen piikkiin, eikä näkisi edes muita mahdollisia vaihtoehtoja.

Nuorisopsykiatrisella poliklinikalla käynti on kuitenkin tärkeää minulle, sillä voin kuitenkin jutella vaikeista asioista ihmisen kanssa, jota puheeni ei satuta. On aivan eri asia kertoa itsetuhoisista ajatuksista hoitajalleni kuin esim. omalle äidille. Tuolla mua myös kuunnellaan ja arvostetaan. Tsempit ja kehut tuntuvat mukavilta. Ne tuo hyvän fiiliksen sekä auttavat jaksamaan. Ei hullumpi paikka!

Jännittääkö teitä käydä lääkärissä tai sairaanhoitajan luona?