Unettomuus

Viime aikoina mua on piinannut unettomuus. Väsymyksestä huolimatta en saa unta ja se rasittaa kaikenlaista olemista. Sekä fyysinen että sosiaalinen hyvinvointi kärsii - unohtamatta psyykkistä puolta! Mitä erilaisimpia nukahtamis kikkoja on tullut kokeiltua, mutta tuloksetta. Käytännössä mulla on vain yksi toimiva keino nukahtamiseen, mutta en mielellään suosi sitä.

Unettomuudesta oon kärsinyt jo lapsuudessa sekä tietysti nyt nuoruudessa. Yläasteella unettomuudesta ei sen kummemmin ollut haittaa, sillä silti jaksoin käydä koulussa ja päivisin olin melko aktiivinen. Vasta lukiossa unettomuus nousi merkitykselliseksi tekijäksi mun elämässä. Enää ei muutaman tunnin yöunet riittäneet mihinkään eikä kotona koulupäivän jälkeen jaksanut tehdä oikeastaan mitään järkevää. Käytännössä illat kuluvat nokosten parissa, sängyssä makoillessa ja tietokoneella ollessa.

Syksyllä lääkäri oli yrittänyt tavoitella vanhempiani tuloksetta unettomuuteen liittyen. Jouduttuani vuodenvaihteessa osastolle itsemurhayrityksen takia oli asiaan mahdollista kuitenkin puuttua. Osastolla ollessani iltaisin otin Ketiapinor – nimistä lääkettä, jotta nukahtaisin. Lääke toimikin loistavasti! Sain unta kaaliin ja osastolla ollessani päivät kuluivat huoneessa nukkuessa. Saatuani kyseisestä lääkkeestä reseptin aloitin Ketiapinorin säännöllisen käyttämisen. Vasta tuolloin aloin huomata sen haittavaikutuksia.

Kutsun Ketiapinoria ihmepilleriksi. Lääkkeen ansiosta nukahtamiseen kuluu ainoastaan 30-60 minuuttia. Ongelmallista kuitenkin on, että ihmepillerin seurauksesta olen päivisin erittäin väsynyt, suorastaan zombie! Tuntuu, että mikään unimäärä ei riittäisi tyydyttämään kehoa Ketiapinorin käyttämisen seurauksena. Lisäksi herääminen on äärettömän hankalaa ja monesti tuleekin nukuttua siten, ettei edes herää herätyskelloon. Muita negatiivisia vaikutuksia ovat stressi, silmät ristissä kulkeminen ja huono jaksaminen.

Melko arvattavaa, että en nauti tuon lääkkeen syömisestä. Nuorisopsykiatrisella mua on ohjeistettu ottamaan lääke arkisin, kun on koulua. Viikonloppuisin sitä ei tarvitse syödä eikä tuon syönti muutenkaan aivan ehdotonta ole. Äiti kuitenkin antaa mulle aina kouluarkena tuollaisen ihmepillerin ja monesti ennemmin varastoin sen piilorasiaani, jotta mun ei sellaista tarvitse vetäistä huiviin.Käytännössä kärsin ennemmin unettomuudesta kuin siitä, että olen lääkkeen syömisen seurauksesta tosi väsynyt. Kumpi on pienempi paha, sitä en tiedä. 

Toisinaan saan nukahdettua aamun valjetessa, kun olen yrittänyt koko yön nukahtaa. Aina en edes silloin. Mikäli saan unta, herään usein vasta puolen päivän jälkeen. Muutama tunti heräämisestä kuluu flegmaattisessa olotilassa aivojen ollessa koomassa. Tällä hetkellä toiveena olisi kunnolliset yöunet ilman nukahtamisongelmia. Olisiko se liikaa pyydettyä?

 

Kärsittekö tai oletteko olleet unettomuuden uhreja?