sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hautajaiset


"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Jeesus Kristus, Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä."

 

Eilen lauantaina, 30.7.2016, vietettiin pappani muistotilaisuutta. Haudan lepoon hänet siunattiin paikallisella hautausmaalla ja sen ohessa olevassa kappelissa. Tilaisuus oli hyvin intiimi, kaikkiaan osallistujia oli yksitoista. Perheeni, vanhempien sisarusten elämänkumppanit sekä kaksi läheistä ystävää olivat mummin ohella todistamassa jäähyväisiä.
 

 
 
Kyyneleet virtasivat, mutta pappaa muistellessa myös naurulta oli mahdotonta välttyä. Kun ihminen kuolee hänen jää elämään sydämiimme eikä hänen muistonsa koskaan katoa. En ole vielä käsittänyt tämän menetyksen lopullisuutta, mutta nyt voi levollisin mielin jatkaa surun käsittelyä näin hautajaisten jälkeen.

 

 

Jokainen päivä voi olla viimeisemme. Kaikkein terveimmältä vaikuttavan ihmisen terveydentilassa voi tapahtua dramaattisia muutoksia ja yht'äkkiä kaikki vain päättyy. Kuolema korjaa ja vetää maton jalkojemme alta. Elämää on tästä huolimatta jatkettava.

Mitä ajatuksia kuolema ja hautajaiset herättävät?
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

  1. Annika (axu)31. heinäkuuta 2016 klo 13.03

    Mun papan hautajaiset oli alkuvuodesta, ja kyllä se kieltämättä oli aika rankkaa koska mulla ja papalla oli läheiset välit. Silloin kun on vanha ja sairas ihminen kyseessä kuolema on helpotus, mutta kun kyseessä on nuori ihminen jolla on vielä koko elämä edessä kuolemaa on vaikeampi käsitellä. Läheisen itsemurha jättää myös paljon kysymyksiä jälkeensä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melissa1. elokuuta 2016 klo 20.48

      Osan otot menetyksestäsi johtuen. Oma pappani ei ollut lainkaan sairastellut, joten tuli suurena yllätyksenä se, kuinka hänen terveytensä romahti. Viikon verran hän vietti sairaalassa lopulta kuoltuaan sinne.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)